- 22 ja risat -

Enemmän kuvia, vähemmän puhetta. 

Kaikenlaista kertynyttä, laitan kerralla kun olen kärsimätön ja kykenemätön säännölliseksi. Jos en vielä kalattanut ohjelma on gimp, suosittelen lämpimästi, ja tehty millä lie hiirellä / piirtopöyällä / läppärin viheliäisellä liikepinnalla / metrien päästä / puoli tajuttomana / kun ois voinu tehä jotain parempaa / ja jostain kun on aina aloitettava..

..tällaisia ympäristöönsä sopeutuneita eliöitä / aikansa kuvia / mene (metsään) ja tiedä,  minä en tiiä ny mittää.

- 21 -

Näitä syitähän aina löytyy, tälle tekstintuottamisellekin, minä tartun pikkuasioihin, tavuihin, sanoihin, ja toistettuna ne alkavat tuottamaan sisältöä, tuotteistettua, non-nii ny löyty päämääräki. Päämäärättömyyteen on helppo upota, muistamasta muuta ja unohtua. Ei enkä tästä halunnut puhua. siis näistä pikkuasoista, miksi ne aina yrittääkin järjestää toisilleen syy-seuraus-suhteeseen tai että kuin yksi olisi toistaan tärkeämässä asemassa. Vain tapahtumia, tekoja, tuotteita, kuvia, sanoja, tavuja, jotka ovat ja ovat laitettu vain tiettyyn järjestykseen, näin tällä kertaa ja huomenna toisin, tässä tämä pakka ja hyvin sekoitettuna, ei, enkä tiedä missä valitsemasi kortti on, korttitemppuja kun en taida, pelataan vaikka kuningasta ja kerjäläistä. Ja kuten yleensä käy, näitä kortteja kerätessä, unohan mitä tärkeämmäksi kuvaamani asia olikaan, todennäköisesti näillä kriteereille merkityksettömimmäksi kuvailtu. Mutta jostakin on vain aloitettava ja tässä samalla voin järkätä kortit sitä seuraavaa temppua varten.

Niin ja ajattelin laittaa tänne naamoja tovin, kun ne on niitä unohduksia ja ajan kuluttamista.

Sepä oli päälleliimattua, eli tässä väissä varoituksen sana, että teksti ja kuva eivät selitä , mutta ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta, ehkä, ja tapa miten tästä tekee itselleen mielekästä, sanoo Sanna joka rakastaa vanhojen vatvomista ihan muutenkin liikaa. Tätä vois kuvata jotenkin näi: Kuvaa sotke jotain epämäärästä - jatka kun alkaa näyttää joltain - heitä joukkoon jotain itsestäsi - ja yleistä/piilota - lopeta kun se esittää asiansa. Teksti on sen hetkinen minä joka taas sotkee vanhoja muistojaan nykyaikaan, tuojottelee liikaa näitä tuottoksia ja koittaa löytää yhteyksiä, ja oikeasta kalattaa vaan itsensä vuoksi ja haluaa todeta omaavansa jonkun näppäimistökirjoitushäiriön itsellään. (Tämän annan tekosyyksi etten edes eti nyt typoja enempää, eiköhän tämä asiansa aja, jos puuttuukin pari iitä pisteen päältä (korjaan ne varmaan huomenna).) Ja kun kirjasta puhutaan niin saan toimia kuin kaikkitietävä lukija, enkä tiedä juonta ja jos menekin tekemään ja suunttelemaan eteenpäin jokin hetken meilejohde tekee temput.

Mutta tietenkään tämäkään määritelmä ei ole tosi ja syön sanani kun minun tulee nälkä. Täällä ei ole paljoa suuntaviivoja annettu, koska sinä näen asiat kuitenkin toisin. Toivonmukkaa, mitä enempi asoita kasaa yhteen, tämä möykky kasvaa ja näkyy horisontissa, tai sitte siitä tulee se muodoton möykky, minkä tungen siihen muuttolaatikkoon, jota ei avata seuraavissa kodeissa.

Niin ja ajattelin laittaa tänne naamoja tovin, kun ne on niitä unohduksia ja ajan kuluttamista..toisinaan jopa minun näköisiä! Ja kakkua kerman päälle täällä on myös tarjolla jopa ei yhtään mitään! 

..miksi edes yritän..

- 19, 20 -

 

En oikein tiedä mitä näillä koitan hakea, syyllistä, jatkumoa pissalle, se on varma, helppo ja heikko. Uudet kengät ja vettä kengässä, tai kokonaan uppeluksissa kun kivillä meni leikkimään,  lapsena oli kaunista, näin jälkeenpäinhän se on helppo sanoa, kaunista, rumaa, sanoja ei ollut, oli vain pissaa ja kakkaa, ja rumille hihitettiin, nykyisin ne ovat paljon kevyempiä niitä ei heitellä vaan ne lentävät ja lapsuuttakin on menty lyhentämään, pirskatti. Lapsellista tämä touhu, joko sitä ryhdistäytyisi ja menis tonne sateeseen. Tee se. En.

- 18 -

Minulla meni tovi ja tämä vähän kesti. Jälkiviisastelulle on aina aikaa ja sen tietää miten tämän käy ja kävi. Niin ja siitä lihasta, unohinkijjo, tai ennemminki, vatvoin sejjo ennen kuin sain laitettua tänne, pilaantunutta, luonnostelu pilaa asoita, tein sejjo ja näin mite se tarina meni, täällä asiat tuppaa olemaan hieman kesken, raakaa, syötyä, todennäköisesti palaan asiaan ja pilaan asian, liha kun on heikko.

- 2.1, 2.9 -

Tässä odotellessa voit vatvoa vanhaa, yhdistellä asioita, koota ajatus mitä ei alkujaan ollut edes olemassa, koska silloinen minä ei sitä vielä huomannut. Toki, minäkään en tiedä onko tämä nyt sen lähempänä. Katotaan. Kootaan. Ei koota. Oota.

- 17 -

Vielä tovi.

- 16 -

Tänään tuijottellaan tulta, koska liha on hyvä kypsentää ennen syömistä.

Ja tämä nyt vasta onkin liittymätöntä, kun en ole asian suhteen jaksanut kysyä joltain osaavammalta, asoiden opettellu hakkaamalla päätä seinään on ollut minulle toimiva opettelun muoto, ja luokassansa ehkä vain huonommaksi jää kirjan hakkaaminen päähän. Eli siis, jotain kaikkea logiikkaa kartteleva tämä tekstin ja kuvan vasemalla laittaminen, aina ei onnistu, Eli siis liian usein, joten miten ihmeessä saada näppärästi asiat vasempaan laitaan, ja ei, tämä ei ole mikään poliittinen kannanotto, vaan ettei tarttis vekslata ihan toivottoman kauan, tänään sorkin tätä sivua pelkästään vasemmalle asettelua puoliskatuntia - toinen ja kolmas mokoma tuli muuten tätä kirjoittaessa - kunnes luovutin, joten heitän tämän pyyhkeen naamallesi, ei kerrassaan onnistanut, en tajua, no sitte löysin tavan, että saan sen sekunnissa, en ihan vasemmalle, mutta melkein, ja sitten minun silmäni ei tietenkään kestänyt tätä eroa edellisten postausten täysin vasempaa meinikiä, joten päivitin ne kaikki,  paitsi kahta, ensimmäiseen niistä en viitsinyt ladata kuvia uudestaan, jep tässä heräsi lisää ihmetystä, että miten kaksi samankokoista kuvaa ei mene samaan linjaan, Eli siis en jaksanut tehdä sitä uudestaan tällä ah, niin ihanalla bittinetilläni ja toinen vaan toimii  muodossansa, ai niin sitä en halua tehdä että laitan kuvan vasempaan ja entteröin ton tekstin sen alle, en nimittäin tiedä miltä se näyttää esmes kännyköissä, ei varmaan miltään tai sitte paljon entteröityä, eteeristä tyhjää, edit: eiku eetteriin, editedit: eiku, editeditedit: en nyt jaksa miettiä, Eli siis arvostaisin pientä oppimäärä tässä, ja kyllä, saat hakata sen päähäni, kiitos. Tuleentuijottelu herättää aina näitä ihmetyksen aiheita synnyistä syvistä/ihmetyksen aiheita syntyjään syviä/syntyjä syviä ihmetyksen aiheita/syntejä syviä/... en jaksa googlea, minulla on kipukynnykseni, kuhmut tälle päivälle riittää, öitä.

- 15 -

Tai suoltaa niitä ulos hieman pureskeltuina, kaksikymmentäkö se oli hyvä per suupala, riippuu miltä suunalta katsoo ja mistä on tulossa, aikaa kun täällä ei ole. Vaikka puhunkin eteen- ja taaksepäin menemisestä on se  yritykseni määritellä tälle tarinalle jotain järjestystä. Tässä todelisuudessa aika kun on aika rikkonainen, asiat ovat samaan aikaan tässä ajassa, mutta toisaalta myöskin vuodelta nakki, kun ajatus ei ehkä ollut vielä valmis, ihan kuin se muka olisi nytkään, tai edes tämän hetken muodossa, tai yritetty ympätä tähän hetkeen, sillä kun kuva vie mukaanaaan, sen aika ja muistot ovat tässä läsnä. Ja näiden kuvien selailu aiheuttaa lisää tätä toistuvuuden, kierron ja läpikäytyjen asoiden läpikäyntiä. Ja pahinta tässä on kun sinulla ja varsinkin minulla, on mahdollisuus jälkiviisastelulle ja mässäilylle käytännössä jo ennen kuin mitään edes taphtuu tai tekee, koska sen tein ja niin taphtui, joten voin siis yhtä hyvin  tuottaa näitä sanoja kuin pyyhkiä niillä sanani. Syödä ja tulla syödyksi.

- 12, 13, 14 -

Tällä kertaa se on sivuhuomautuksessa. Harhapolussa, joka meni ohi aiheen,  jokin liitymätön, koska liittymättömät nauttivat omaleimaisesta lähestyttävyydestään, eivätkä ne paina mitään. Kaupassa, Pikku Prinssi kaupan kortissa, en muista enää koko tarinaa, sanoja toisen perään, paljon, kuinka muistaa, vain ne kuvat pienistä maailmoista. Kirjakaupassa kirjoja, niitä tarvitsen kuvia tehdäkseni ja niinpä ostin, kun kerran halvalla sai ja laitettiin. Viivaa minut.

  Viivat kirjoissa on sanoja varten, kirjaimia riveissä ja jonoina, asiat oikeilla paikoillaan, järjestyksessä, illuusio joka sivulla. Antaminen, antauminen. Luopuminen, luovuttaminen. Altistuminen, alistuminen.  Pareina, monistuneina. Sinusta kun on moneksi, minä on yksi ja syö sanoja. Namnam.

- 11 -

Tätä minä hain, tältä se tuntui, valmis. Hyvä kakku. Enkä tule kauniimpaa tarinaa sinulle kertomaan, tämä ei tule toistumaan ja katson, että on laitimmainen kerta kuin näin käy. Loppu. Eiku alku

- 10 -

Vielä vähän hiihtareista ja sitä samaa, kiitos kysymästä. Toistan itseäni, viiva viivalta ja vedos vedokselta, prässin läpi, kuva muuttuu mutta tarina pysyy samana, minä on yhä tunnistettavissa, mutta hieman epäsuhteikas kaikesta tästä vedostamisesta, ei niin syvä, ei niin selkeä, vähänsinnepäinminä, ei minun näköinen. Valkkasin väärän materiaalin, minää ei ole tarkoitettu tähän. Ensi keralla tiedän paremmin. Peitän nämä urat, kortisoonia ja pepanteenia, kiitos.

- 9 -

 

Lisää hiihtareista.

- 8 -

  Puhutaan välillä vaikka vaatteista. Hiihtarit.

- 7 -

Yritän uudestaan, toisto antaa sanalle painoarvoa, uusi viiva on ehkä oikeassa ja tarpeeksi monta paperia sutattua, tulee, jos ei muuta niin ainakin paljon roskaa ja uuden viivan tein kun se ensimmäinen muotoili silmän, niinkuin tämä toinenkin, joten miksi tukeutuisin muuhun metodiin, ei tarvitse tehdä kuvaa, voi vain katsella räpsytellä ja silmähän on kaikkeus ja kommunikointi ja naiseus ja solu ja silmä ja toinen ja se katse. Ja tosiasia on vain että sitä ovaalinmuotoista ruostunutta tuhkakuppia tuli katsottua melkein nelisen vuotta tupakkatauolla, joten kyllä asiat vain syöpyy verkkokalvolle. Arki. Kaunis muoto. Ja vitut. Lähe lomalle.

- 5,6 -

kuja, kajo, kajota, kadota, kadottaa, kaduttaa, katua, kulkea katua, unta tuutua, tulta tulla, tuulta, huulta heittää, keittää, kehveli, kumi katosi, latoosi, tosi ompi, impi umpi

pelataan scrapplea

let's play scrapple

Voinko pitää tauon?

omaalomaajookook

Hiding in my Pun House and eating only scrabble

Sun vuoros.

sunday

 scrapple

Syllabification: (scrap·ple)

Pronunciation: /ˈskrapəl/

noun

Scraps of pork or other meat stewed with cornmeal and shaped into loaves for slicing and frying, especially characteristic of eastern Pennsylavania.

 Copyright © 2013 Oxford University Press. All rights reserved

 
"Scrapple, also known by the Pennsylvania Dutch name pon haus..."

http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Scrapple&oldid=539479701 21 February 2013 18:17 UTC

- 4 -

sininen hetki 

Palataan alkuun, tai yhteen niistä, eli aloitetaan alusta kuten tapana on tarinoita pohjustaa. Alusta, koska sitä tähän todellisuuteen ei ole vielä määrtelty, se on siis prosessi, alusta loppuun ajasta alusta aina uuteen alkuun ja niin edespäin, näet jatkon sanomattakin. Kaikki tämä on tehty, nähty ja koettu ja tullaan jatkossakin tekemään, näkemään ja niin edespäin, näet jatkon sanomattakin. Mikä sitten vie tähän suuntaan, koska aika kulkee, koska täällä ei ole merkitystä muuta kuin tekemisellä. Tukehdun.  

       Anteeksi, kehä olisi ollut kiva, mutta vein meidät umpikujaan, oravanpyörään, täältä ei ura urkene ja ovet aukene, rallati-laa, ja niin edespäin, sinun ei tarvitse edes katsoa nähdäksesi ettei tämä vie mihinkään, mikä minua vie.

- 3 -

Miltä se sitten tuntui, sinä siis.  En vielä tiedä, en osaa sanoa, älä sano sinäkään, anna minulle hetki aikaa, haluan nauttia tästä, kun saa aikaan valmista, sen unohtaa aina tekemisen yhteydessä. Yllätti minut.

    Mutta nyt menen asioiden edelle, en ole vielä edes pääsyt niin pitkälle, että minulla olisi sanottavaa, puhumattakaan vielä mitään valmista. Meidän pitää palata hieman taaksepäin, että voimme jatkaa eteenpäin, jotta ymmärtäisit mitä yritän sanoa, tuntea, haluta, tavoitella, ja mikä minua vie.

- 2 -

En tiedä jatkosta, sinunhan kuuluisi viedä minua, olla tarkoitukseni ja kadotukseni. Tiedän, minä sinut tällaiseksi loin, joten vika siis on minussa, joten en saisi tuntea itseäni huijatuksi, tässäkö tämä oli ja märkä läntti. Puro. No sekin virtaa. Annetaan sen vähän viedä mukanaan.

- 1 -

too fond of, get out

 

hm. aloitetaan vaikka fiksaatioista, koska se on aiheena yhtä hyvä kuin mikä muu tahansa. Aloittamisesta voin kirjoittaaa myöhemmin, se näytti tuottavan minulle pelkkää ramppikuumetta. Laitan liikaa painoarvoa ja merkityksiä tähän yhteen postaukseen ja fiksaatiot ovat puhtaasti tätä päälleliimattujen merkityksien riemuvoittoa. Mielikuvien varaan kyhättyjä olentoja, jotka pyörittävät todellisuuttani ihan kaikin niille suoduin voimin, minkä niille annoinkin, koska kuinka sitä voisi edes haluta olla merkityksellinen omassa elämässään. Tervetuloa tähän todellisuuteen, luotu juuri sinua ajatellen.